Selviytymistä

Mulla on kulunut nyt luvattoman pitkä aika siitä että kirjoitin tänne viimeeksi.. Pahoittelut.
Mutta: tässä ollaan.
Olen alkanut selviytymään näistä jutuistani.
Hei miehet, (ja naisetkin) kun teette eron, yrittäkää olla kilttejä vatapuolelle sillä se ei auta ketään että toisen toimintakyky menee kun lyttäätte jätettävän osapuolen niin täysin!!

Mulla on kestänyt kauan että olen saanut kiinni omasta itsestäni, ja pystyn rakastamaan itseäni jo nykyisin vähän.
Olo on ollut aika karu, mutta mä selviydyn päivä kerrallaan, ja asiaan auttaa paljon rakkaat ystävät,  kampaajani Taru, paikallisen kahvilan vakkari asiakkaat aamiaisella jolla pohditaan elämää, parisuhteita, ja vinkkaillaan duunijuttuja toisillemme.
Pikkuhiljaa alan uskoa että ihmiset ovat inhimilllisiä ja mä alan päästää irti vihasta ja surusta joka mua seurasi alati vielä kaksi kuukautta sitten.

Kävi liian raskaaksi kirjoittaa, tietokone hajosi ja mitä vielä.

Vaikeinta oli mennä Lontooseen, istua oman elämänsä raunioilla ja todeta että kaikki mitä siellä oli on menetetty. Brexitin ja exäni toheloinnin vuoksi esim permanent residency )Lupa jäädä maahan asumaan) vaikuttaa mahdottomalta, sekä elämä siellä noin ylipäätään. Luisun koko ajan kauemmaksi Lontoosta ja annan siihen itselleni luvan.
Helsinkikään ei vaikuta hullummalta paikalta mutta nää miehet!?
Ravintoloissa miehet tulee ehdottelemaan ihan suoraan seksiä?! Mitä on tapahtunut herrasmiehille jotka kosiskelee naisia. Onko tinder pilannut koko homman?
Naiset ovat kertakäyttötavaraa ja yhdellä swaipilla oikealle saa uusia ehdokkaita.