Suunnitelmia tulevalla 2019 vuodelle.

Kevät ja kesä 2018 oli ihan uskomatonta tykitystä monen asian suhteen. Olen ollut tosi onnekas työkuvioissa ja olenkin päässyt toteuttamaan monenlaisia kuvioita.. kuten CNN:n meikkejä yhteistyössä Diorin kanssa, kevään hypnoosiryhmät olivat aivan uskomattoman upea kokemus.
Nyt uuden vuoden korvalla tapanani on tehdä suunnitelma tulevalle vuodelle jonka suhteen sitten elelen. Niin yksityis kuin työ elämässä.
Asetan itselleni tavoitteita joiden kanssa sitten elelen.

Tulevana vuonna tavoitteisiini kuuluu:
-Luoda passiivinen tulonlähde.
-Laulaa enemmän, ja opetella ooppera rooli ja laulusarja ja esittää ne molemmat.
-Laihtua vielä lisää ja kasvattaa kuntoa.
-Saada kivoja meikki keikkoja sillä nautin niiden tekemisestä hurjasti!
-Maalata enemmän.
-Saada oman ihanan assarini kanssa työkuviot selkeämmäksi ja kommunikaatio jouhevammaksi.
-Hypnotisoida isompi yleisö! (Tapahtuu "Minä Olen" messuilla!)
-Pitää lisää ryhmähypnoosi tunteja jotka olivat ihania pitää viime keväänä.
-Matkustaa Marrakeshiin tai Istanbuliin.
-Matkustaa New Yorkiin.
-Päästä luennoimaan hypnoosista ulkomaille.
-Saada tehdä paljon töitä ja auttaa muita ihmisiä!
-Pitää retriitti jossain ihanassa hotelli miljöössä jossa paikka itsessään on jo parantava!

Näillä pääsee jo pitkälle!

Alla viime kesän ihan ykkös tapahtuman kuva satoa!! Oli aivan ihanaa, ja näiden kuvien katselu inspiroi minua itseäni luomaan tulevasta vuodesta entistä paremman!
Että jos on tarvetta meikille: Täällä ollaan ja sudit valmiina!

Valmiina ekaan työrupeamaan CNN:n uutistoimituksen meikkitiimin vetäjänä!

Minä ja Anderson Cooper viimeisenä aamuyönä töissä huippiksen tiimellyksessä. 

Toimin meikkaajana Putinin ja Chris Wallisin haastattelussa kuva on itseni ottama.

Diorin tuotteita fanitti aivan kaikki! Vanha yhteistyö Diorin kanssa yli 20vuoden takaa sain uusinnan näin hienosti!

Minä ja Michelle Kosinski joka toimi Obamien aikaan Valkoisen talon Senior Correspondina, hän oli todella kiva tyyppi!

Pidin meikit huolellisessa järjestyksessä joten töitä oli kiireessä helppo ja kiva tehdä!

Minä ja CNN:n Chris Cuomo joka on todella tunnettu uutis kanavan kasvo. 

Christiane Amanpour valkoisessa housupuvussa. Tein hänenkin meikit ja hiukset. Hän oli räväkkä tyyppi!

Kate Bennet kehui Suomalaisten taidot maasta taivaisiin! Minun tekemät hiukset ja meikki

Amanpour ja Cuomo aamun uutislähetyksessä huippukokouksen aamussa. 

Minä ja David Gergen jonka sydämellisyys oli ihan omaa luokkaansa! Kävimme molemmat tauolla uimassa ja saunassa.

Pieni hulluttelu piti fiiliksen korkealla. US Navy Admiral John Kirby kampaa tukkaa.

Naiseudesta

On kummallista huomata miten naiseudesta tulee kauppatavaraa kun täytät 40v.
Kun sinkkuunnuin, ja päädyin sinkkumarkkinoille huomasin että ikä ei todellakaan ole vain numero.
Koskaan aikaisemmin mun ikä ei ole ollut relevantimpi kuin nyt, kun treffiehdokkaat tenttaavat jo ekassa lauseessa että onko mulla lapsia (ei ole) tai haluanko lapsia (kyllä haluan) jne.
Näin nelikymppisenä olen tullut huomanneeksi kuinka miehillä ei ole mitään rotia deittailussa. Näiden muutaman vuoden aikana tielleni on osunut ukkomiehiä jotka ovat salanneet oman liittonsa, jopa lapset.. sekä niitä jotka selittävät otsa kirkkaana kuinka lapset on hankittu jo edellisessä liitossa ja lisää eivät halua.. tämän säästivät sitten treffeille että saivat minut sinne revittyä sillä en todellakaan olisi lähtenyt jos olisin tiennyt nämä asiat. Tai.. alkoholisti joka salasi juomisensa ekat 6vk kunnes retkahti oikein kunnolla.. jne.
Pahimpia loukkauksia jotka olen tässä kuullut ovat:

"-eikö sulla ole jo parasta ennen päiväys mennyt jo aikaa sitten.. että nythän voi keskittyä vaan hauskanpitoon sun kanssa."

tai

"-Mä oon ihan liian pinnallinen deittaillakseni sua." (viitaten siihen etten ole langan laiha...)

Olen ihmetellyt tätä vastakkaisen sukupuolen järjenjuoksua ja ollut suruissani siitä että enkö minä löydä kumppania mistään? Miespuoliset ystäväni lohduttavat että mussa ei ole mitään vikaa... tyypillisenä naisena mietin heti että mitä teen väärin.. mutta en mitään kuulemma. Mun ikäisiä vapaita miehiä joilla olisi elämä kondiksessa ei vain tunnu olevan.
Tuntuu etten edes tapaa ketään missään normi olosuhteissa sillä sellainen vanhan tyylin kotibile meininki jota ystäväpiirissäni harrastettiin on ohi kun monella on jo lapset ja kotielämä vie kaiken ajan on ohitse. Baareissa käy vain parikymppisiä, max. 30v ihmisiä ja ne jotka ovat ulkona ovat toisella kierroksella, ehkä jopa kolmannella.. enkä ole valmis ryhtymään suhteeseen kolmen lapsen ja niiden kahden äidin kanssa jos haluaisin vain normaalin ihmissuhteen.
Where is my Mr.Big??
Onko deittiscene todella muuttunut näin raadolliseksi millaisen kuvan olen saanut. Alkaa tuntua siltä että en ole erityisen kiinnostunut enää oikein kenestäkään sillä odotan vain että milloin ihmisistä paljastuu jotain kammottavaa.

Että tänne vaan sokkotreffit.. Jonkinverran pinnallinen saan minäkin olla joten:
Tupakoimattomat, itsestään huolehtivat yli 180cm miehet joilla on omat hampaat suussa, ei riippuvuuksia, useita pieleen menneitä avioliittoja ja liutaa lapsia taustalla olkaa yhteydessä..

Back to black

Mulle tuli tahattoman pitkä tauko kirjoituksiin sillä ajoin itseni aika loppuun töillä keväällä ja kesällä. Jaksoin hyvin kunnes tuli kesäloma ja lerpahdin ihan täysin.
Olin 6vk lomalla käyden töissä vain pieniä rupeamia jotta sain levätä.
Tuntui että kaikki viimeisemmätkin traumanpoikaset vuodelta 2016 puski pintaan jotta sain ne itsestäni pois. Olo on viimein vapautunut!! Hurraa!!

Painon pudotus jatkuu ja olen saanut ystäväni houkuteltua tähän viimeiseen puristukseen mukaan joka alkaa perinteisesti 1.1.2019
Mittaan silloin kaikki kriittiset mittani, otan itsestäni kuvia ja siitä alkaa mun matka kohti timakampaa minua.
Isoja asioita on tulossa tässä työhön liittyen ja odotankin kovasti että pääsen niitä julkistelemaan vähän myöhemmin keväällä.
Täytyy olla valmis sitä varten ja tässä ne valmistelut etenee!
Muutama talvikilo on tullut kun olen liikkunut vähemmän ja syönyt huolettomammin.. mutta ei mitään sellaista mitä mustat vaatteet eivät hoitelisi..

Onko kukaan kokeillut Plexr hoitoa alaluomiin? Tuntuu että mulla on kroonisesti roikkuvat alaluomet..
Toinen tuote jota niihin voisi kuulemma kokeilla on BYAS eye lifter josta olenkin innostunut sillä siinä ei tunnu kipua tms. ja sitä voi tehdä vaikka keskellä päivää ilman että kukaan huomaa mitä teet sen ihmeemmin. Plexr hoidoissa täytyy huomioida aina toipumisaika. Joskin kovin on tehokkaan oloista tuo hoito!

Alla kuva minusta.. ennen ja jälkeen. Vasemmassa kuvassa Elokuussa 2016 elin aivan hirveässä ihmissuhteessa jossa en tuntenut olevani rakastettu ja olin henkisesti niin alistettu että en jaksanut enää pitää itsestäni huolta.
Oikea kuva on otettu likipitäen tasan 2v tuon ekan kuvan ottamisen jälkeen.. muutos on aika huikea. Nyt tiedän kuka olen ja miten arvokas olen ja se tuntuu ja näkyy ihan kaikessa mitä teen.
Rakastan elämääni.

En varmaan koskaan olisi selviytynyt siitä kaikesta ilman hypnoosia ja sen suomia työkaluja joilla selvitin omia tuntojani, niin graavia se touhu erotessa oli kun toinen osapuoli niin tunteettomasti vain pyrki tuhoamaan asioita ilman järkevää syytä.

Rakastakaa itseänne!!

Post -32kg

ryhdyin pudottamaan painoa viime talvena, julistin sen täälläkin, ja hitaasti mutta varmasti sen teinkin. Oikein suorastaan ihmetyttää itseänikin että miten se onnistui näin hyvin.
Isossa roolissa onnistumiselleni oli hypnoosi.
Sain pidettyä mieliteot kurissa ja mulla oli positiivinen ja hyvä fiilis läpi koko prosessin.
Tein pieniä päätöksiä joka kuukausi, ja se tuotti tulosta etten muuttanut kaikkea kerralla. Ennen se ei ole onnistunut, sillä olin ollut niin malttamaton mutta tällä kerralla kiinnitin huomiota eniten siihen että minulla olisi hyvä olla. Olin positiivinen jo ihan koomisuuteen asti sillä uskon siihen että jos ajattelen epäonnistumisia ja negatiivisia asioita niistä tulee elämänmantra eikä mikään oikein onnistukaan sillä aivot uskoo sitä mitä niille syöttää.
Siispä aloitin ihan yksinkertaisesti olemalla kiitollinen.
Olin kiitollinen siitä että olin selvinnyt hengissä leikkauksesta sekä hirvittävästä influenssasta ja jaksoin pikkuhiljaa kävellä reippaammin. Jossain vaiheessa kotiin kävely oli sitä että pysähtelin joka 50metri haukkomaan henkeä kun keuhkot olivat niin kovilla sen influenssan jälkeen.
Sitten lopetin paikallisessa kahvilassa makean pullan ja leivosten syömisen, säästyi rahaa (jota ei oikeastaan olisi sellaiseen ollutkaan) ja join vain kahvin ja söin usein aamumunakkaan jotta sain päivän käyntiin niin että olin syönyt jotain järkevää joka vie nälän ja sain proteiinia.
Sitten sain työpaikan, jonne kävelin työmatkat, työ oli kivaa vaikka vähän hiljaista ja kaipasin kovasti lisähaasteita mutta jo pelkkä se että en ollut yksin kotona koko ajan oli minulle tarpeeksi saamaan puhtia pönttöön! Töissä ei tullut mussutettua kaikkea hömppää vaan ostin läheiseltä R-kioskilta salaatin tai toin kotoa mukaan terveellisen lounaan, joka oli usein salaattia, pinaattia, kanamuna, kurkkua, riisiä ja fetajuustoa tms. Aika perusruokaa mutta ei mitään hiilarijuhlintaa.
Karkit jätin ihan täysin pois, ja valitsin vähärasvaista ruokaa, ja join varmaan puolitoistalitraa vissyä päivässä. Makuvissyt maistui, ja join siihen päälle vielä vettä. Masu oli täynnä tavallaan koko ajan jolloin ei ollut nälkä ja iho oli hyvässä kunnossa kun se sai riittävästi nestettä.
Sitten sain toisenkin duunin jonne kävelin sinnekin 40min suuntaansa joten sain liikuntaa paljon enemmän kuin ennen. Kävin hypnoosissa koko prosessin ajan, ja tärkeintä oli itselleni se että ruoka ei enää tuonut minulle lohtua enkä rentoutunut syömisestä. Sain hyvänolon jostain ihan muusta.
Oli ihan uskomatonta yhtenä päivänä huomata että mekko jota olin säästellyt kesäkeleille olikin ihan hirveän iso. Kutistin sen pesukoneessa. Helmat lyheni ja askel keventyi. Oli kerrassaan hyvä fiilis.
Mitä enemmän paino putosi, sitä parempi fiilis mulle tietenkin tuli, ja sain mieshuomiota joka oli jotenkin ihan uusi juttu tai sitten olin vain enemmän kotonani ja tunsin oloni hehkeäksi joka heijastui sitten niin että myös huomasin minulle annetun huomion.
Suuri hetki oli se että selasin vanhoja valokuvia itsestäni ja olin tosi järkyttynyt kun vuoden takaiselta kesäreissulta löytyi valokuvia ja näytin niissä ihan järkyttävältä. Olin sellainen white trashmursu trikoomekossa ja lenkkareissa ja luulin vielä näyttäväni siinä kivalta. Jalat, siis sääret oli muhkuraiset ja kuvasta näki että jaloissa ei kiertänyt veri hyvin, ja muistan että tuolla matkalla ystävä valitti että kuorsasin tosi kuuluvasti. Pyysin samaa ystävää ottamaan minusta uuden kuvan ja kun asetin nämä kaksi rinnakkain olin vähän järkyttynyt mutta samalla tosi ylpeä itsestäni.
Vielä ei ole Kim Kardashianin kurveja mutta siihen suuntaan olen menossa.. tosin mun body motivator on vaihtunut kun näin Kimistä kuvia joissa hän on ottanut takalistoonsa niin valtavasti jotain täytettä että näyttää siltä kuin hänellä olisi vaipat koko ajan. Ihan hirveä näky.

Olkoot uusi motivaatio ja tavoite kuva mulle Kelly Brooks, joku on joskus sanonut että me näytetään vähän samalta.. joten jos sekin tehoisi!!

Kelly Brooks on ihanan terveän näköinen ja kaunis! 

Jaksan uskoa rakkauteen

Mä jaksan vieläkin uskoa sellaiseen hulluun rakkauteen,
sielujen yhteyteen jonka vain löydän jostain joko etsimättä tai etsien.
Ehkä se kävelee kadulla vastaan, tai sitten istuu ystävän sohvalla kotibileissä.
Pitää melkein listata kaikki paskat treffit joilla olen ollut sen jälkeen kun marraskuussa 2016 loppui suhde 11vuotta rinnalla kulkeneeseen ihmiseen.
Se repi aika tavalla sillä samaan aikaan koin eron, kävin läpi leikkauksen, ja menetin kuolemalle useita ystäviä. Puhelimen pikavalinta oli aika tyhjä kun viereltä katosi ensin kahden viikon aikana kolme elämäni tärkeintä miestä, ja sen jäkeen vielä neljä ystävää. Jotenkin tuntuu että ei hirveän paljon huonompi ajankohta olisi voinut erolle olla kuin se oli. Ihmetyttää näin vähän yli vuosi kaiken jälkeen että miten siitä kaikesta edes selvisin.
Päätin kuitenkin etten jää yksin itkemään eroa, käyn kevyesti treffeillä, ja menen asioissa eteenpäin omalla aikataulullani ihan miten itsestäni tuntuu. En varmastikkaan ollut valmis minkäänlaiseen treffailuun mutta menin kuitenkin.
Oli päästävä pois kotoa, ja oli tehtävä jotain, oli tavattava muita ihmisiä.

Lista näistä paskoista treffeistä vuodessa on jo aika mittava.. Pitäisikö itkeä vai nauraa?

En mä itsekään ole mikään täydellisyys, mutta silti aika terve päästäni enkä kai ihan hullun näköinenkään.  Ihmettelen eniten sitä että missä on kaikki normaalit miehet? Siis kunnolliset miehet jotka haluaa perheen? Ehkä ne on ruuhkavuosia kotona viettämässä vaimon ja lapsien kanssa. On yksinäistä maata matkoilla yksin hotellihuoneessa, viettää viikonloppuiltoja yksin kotona, ja on yksinäistä olla muiden hääjuhlissa ja ristiäisissä. Kiitän sitä että saan vielä kutsuja sillä yksi ystävä on pudottanut minut jo pois elämästään sillä meidän elämäntilanteet ovat kuulemma niin erilaiset että ei oikein voi olla mun ystävä kun ei ole mitään yhteistä.. siis siksi että mun avopuoliso teki mun kanssa bänät ja jäin sinkuksi vaikka olisin ennen kaikkea halunnut mennä naimisiin ja saada lapsia. Mua rangaistaan siitä että mulla ei ole lapsiperhettä vaikken voi sille mitään ja se on suurin unelmani kautta aikojen. Tuntuu epäreilulta.

Toivoa antaa se että jotkut vielä löytävät toisensa aikuisena ja menevät naimisiin. 

Elämä jatkuu

Jos jotain positiivista: Olen laihtunut 32kg kesän ja syksyn aikana.
Ryhdyin kunnon elämäntapamuutoksen virtaan vuosi sitten ja se on kannattanut, nyt vielä pinnistelen -15kg juhannukseen mennessä niin olen tyytyväinen.
Tarkoitus olisi lähteä Nizzaan kesällä joten haluan olla rivieran kuumin 40+ bööna.

tässäpä näitä kuulumisia. Ryhdyn kirjoittamaan nyt enemmän.
Eniten ihmetyttää kaikki.. mutta se että millaista porukkaa on sinkkuna.
Ainakin miesvalikoima on tosi outoa, onko naisvalikoimakin yhtä onnetonta?!

Love

Viiskulman kukkakauppa on ihana, sieltä tuoreita kukkia mukaan kotia piristämään

Näillä pääsee kevyin askelin!