Saturday, January 27, 2018

Jaksan uskoa rakkauteen

Mä jaksan vieläkin uskoa sellaiseen hulluun rakkauteen,
sielujen yhteyteen jonka vain löydän jostain joko etsimättä tai etsien.
Ehkä se kävelee kadulla vastaan, tai sitten istuu ystävän sohvalla kotibileissä.
Pitää melkein listata kaikki paskat treffit joilla olen ollut sen jälkeen kun marraskuussa 2016 loppui suhde 11vuotta rinnalla kulkeneeseen ihmiseen.
Se repi aika tavalla sillä samaan aikaan koin eron, kävin läpi leikkauksen, ja menetin kuolemalle useita ystäviä. Puhelimen pikavalinta oli aika tyhjä kun viereltä katosi ensin kahden viikon aikana kolme elämäni tärkeintä miestä, ja sen jäkeen vielä neljä ystävää. Jotenkin tuntuu että ei hirveän paljon huonompi ajankohta olisi voinut erolle olla kuin se oli. Ihmetyttää näin vähän yli vuosi kaiken jälkeen että miten siitä kaikesta edes selvisin.
Päätin kuitenkin etten jää yksin itkemään eroa, käyn kevyesti treffeillä, ja menen asioissa eteenpäin omalla aikataulullani ihan miten itsestäni tuntuu. En varmastikkaan ollut valmis minkäänlaiseen treffailuun mutta menin kuitenkin.
Oli päästävä pois kotoa, ja oli tehtävä jotain, oli tavattava muita ihmisiä.

Lista näistä paskoista treffeistä vuodessa on jo aika mittava.. Pitäisikö itkeä vai nauraa?

En mä itsekään ole mikään täydellisyys, mutta silti aika terve päästäni enkä kai ihan hullun näköinenkään.  Ihmettelen eniten sitä että missä on kaikki normaalit miehet? Siis kunnolliset miehet jotka haluaa perheen? Ehkä ne on ruuhkavuosia kotona viettämässä vaimon ja lapsien kanssa. On yksinäistä maata matkoilla yksin hotellihuoneessa, viettää viikonloppuiltoja yksin kotona, ja on yksinäistä olla muiden hääjuhlissa ja ristiäisissä. Kiitän sitä että saan vielä kutsuja sillä yksi ystävä on pudottanut minut jo pois elämästään sillä meidän elämäntilanteet ovat kuulemma niin erilaiset että ei oikein voi olla mun ystävä kun ei ole mitään yhteistä.. siis siksi että mun avopuoliso teki mun kanssa bänät ja jäin sinkuksi vaikka olisin ennen kaikkea halunnut mennä naimisiin ja saada lapsia. Mua rangaistaan siitä että mulla ei ole lapsiperhettä vaikken voi sille mitään ja se on suurin unelmani kautta aikojen. Tuntuu epäreilulta.

Toivoa antaa se että jotkut vielä löytävät toisensa aikuisena ja menevät naimisiin. 

No comments:

Post a Comment