Dieetin aloittamisen vaikeus

Siis mä en ole vieläkään saanut aloitettua sitä hemmetin pussikeittokuuria.. nyt alkaa tulla hätä.
Mä käyn päivällä kaupassa ja unohdan että olen dieetillä. Sitten syön ruokia illalla ja ajattelen että mä aloitan huomenna, ja aamulla syön leivän ja dieetin alku on pilalla..
Uskomatonta tyhmyyttä.
Ensi viikon maanantaina alkaa niin että suhahti. Pakko.
Nyt on perjantaina illanistujaiset ystävien kanssa, haluan kiittää heitä siitä että ovat auttaneet niin paljon.. korjasivat tietokoneen joten säästin monta sataa siinä ym.
Ja sunnuntaina on koiranäyttely jossa tulee aina puputettua jotakin.

Näillä mennään.. kai sitä Cavaakin vois ottaa jo tässä vaiheessa? Ai ei vai?

Apua!

Muuten tänään on ollut valoisa fiilis. Jospa tää elämä alkaa kantaa pikkuhiljaa.

Positiivinen tulevaisuus

Olen itse löytänyt parhaiten positiivisen vireen kun olen miettinyt tulevaisuutta ja unelmoinut.
Unelmat voivat olla villejä ja oikeastaan mitä tahansa.
Mä unelmoin menestyvästä omasta yrityksestä ja taloudellisesta riippumattomuudesta,  ihanasta talosta, sen ei tarvitse olla välttämättä iso mutta puutarhalla, ja kylppärissä kylpyamme, keittiössä Högfors no.5 hella valkoisella tiilipedillä.
Mies joka osaa puhua ja pussata ja jonka tilipussi on kunnossa.
Onnesta, terveydestä, perheestä, kiireettömistä sunnuntai aamuista.. ja pitkistä aamupaloista.
En edes tiedä onko unelmani Englannissa vai Suomessa.. mutta eipä se haittaa.
Yksi iso iso unelma on Beach Hut Englannissa jollain ihanalla rannalla.
Sellainen johon voi mennä nukkumaan yöksi.

Nämä ovat realistisempia unelmia... 

Devonin rannoilla on näin kauniita pikku taloja

Miettikää millaista on herätä tälläisestä maisemasta ja mennä rannalle simpukoita keräämään

Rikkinäinen

Huomaan että yritän nukkua mahdollisimman paljon jotta minun ei tarvitse ajatella mitään.
Psykoterapeutti ystäväni teki minulle poikkauksellisen pitkän puhelun, on huolissaan. Ehkä mun itsenikin pitäisi olla? Kyllä mä täältä nousen mutta en ole eristänyt itseäni tällä tavalla koskaan ennen ystävistä, siis niin etten ole itse ollut ystävien suuntaan aktiivinen. On tuntunut siltä että olen halunnut varjella itseäni kaikelta ja olla itsekseen. Onneksi on ollut pikku koirani joka on vienyt minua ulos.
Lontoossa on kylpyhuoneremontti joka on kestänyt jo kuukauden.. eikä loppua näy. En voi palata kotiin jos en pääse siellä edes vessaan rauhassa...
Eli tällä viikolla en sinne siis pääse ollenkaan.
Menenkin siis koiranäyttelyyn koirani kanssa, kestitsen perjantaina kiitokseksi tietokoneen korjauksesta kahta kasvissyöjä ystävää ja heidän kolmea koiraansa ja vietän kostean illan pikkuisessa keittiössäni heidän kanssaan.
Näillä mennään.

Tavallaan kamala olo kun tää kaikki alkaa uppoamaan tajuntaan oikein kunnolla.. siis se mitä tämä kaikki tarkoittaa ja miten se sekoittaa elämää. Täällä räpiköin kuin lintu järvessä. Pää pysyy jotenkin pinnalla mutta ei ole voimia nousta ylös ja lentää pois tästä kaikesta.

Marrakesh

Saimme loistavan idean ystäväni kanssa.
Olen aina halunnut käydä Marrakeshissa mutta matkaseura on aina jäänyt jotenkin kylmäksi koko ideaa kohtaan.. (Lue exäni) joten nyt kun lähden sitten maaliskuussa purkamaan lopullisesti kotia päätimme tehdä myös jotain hauskaa ja buukata lennot Marrakeshiin Lontoosta maaliskuun loppupuolella.
Katsottiin Lentojen hintoja jotka olivat riemastuttavan halpoja. Lennot kahdelta ihmiseltä ja hotelli 5pvksi teki yhteensä £150 eli n.180€.
Matkalle mukaan tyhjät laukut ja pari kaftaania, nahkalipokkaita ja huiveja ym. saa varmasti paikanpäältä. En ole koskaan käynyt siellä ja unelmoin meluisista basaareista, maustekasoista, kauniista hotellista ja aavikon näkemisestä.
Näillä jaksaa jo paljon paremmin eteenpäin ja dieettikin tuntuu ideana siedettävältä kun tietää että jossain "seisoo kiitos" kun jaksaa panostaa dieettiin nyt.

Lamppu tuntuu aika "must" tuliaiselta.. 

Aavikko siintää unelmissa mutta en ole varma miten selviän siitä että eläimiä kohdellaan niin huonosti.. autolla aavikolle?

Haluan haistaa maistaa ja nähdä nämä maustetornit

Yves Saint-Laurentin Jardin Majorelle on ehdoton kohde vierailla Marrakeshissa

Hotelli tarjonta suositussa Marrakeshissa on vertaansa vailla. 

Hotel Riad-Monceau is one of my favourites

Ystävät hädässä

Kaiken tämän kamaluuden keskellä tärkeintä kaikesta on ollut ystävät jotka soittavat, käyvät kylässä, kysyvät miten menee ja auttavat käytännön jutuissa koiran kanssa ja korjaavat titokoneet ja poskille valuvat ripsivärit.
Olisin maannut itkevänä raahuskana sängyn pohjalla useaan otteeseen ellei joku ystävistäni olisi tullut paikalle ja korjaillut rippeet jotka minusta alkuun oli jäljellä ja alkanut tsempata minua ja valanut minuun uskoa ja kaatanut cavaa lasiin silloin kun sydäntä kirveli vielä enemmän kuin nyt.
Eniten pelkään sitä mitä tuevaisuus tuo tullessaan, mun on lähdettävä Lontooseen kotiin, mua ahdistaa ja pelottaa sinne meno. Lähdin kotoa vasta valmistuneena luottavaisin mielin tulevaisuus innokkaana edessä ja taloa katsomaan ja rakkautta sydän täynnä ja palaan sinne mieli mustana eronneena niin etten edes tiedä minne muuttaa koirineni.
Nyt tuntuu juuri tältä.
Kävin ystävän luona tänään, hän oli paistanut ihanaa piirakkaa ja kahvia ja teetä, ja kakkua ja istuimme 3h juttelemassa heidän ihanassa kodissaan. Tuli haikea olo kun lähdin.
Milloin minä saan mahdollisuuden perheeseen ja kotiin?
Tuntuu niin kovin kökköiseltä olla pian 40v ja muuttaa takaisin Helsinkiin 26m2 yksiöön.
I must make best out of it.
Tämän blogin kirjoittaminen on onneksi ihan kuin olisi salainen parasystävä jolle kirjoitain keikki kököimmät juttuni niin että saan pohtia niitä rauhassa ja joskus yllättyä siitä että joku saattaa jopa lukea mun jorinoita.
Sen verran positiivista että: Sain ideoitua tämän pienen asunnon ehostusta hiukan paremmalle tolalle niin että alan tietämään jo hiukan enemmän että mitä mun pitäisi tehdä ja mitä huonekaluja tuoda tänne Lontoosta.

Korjattu läppäri

Kuten arveline dellistä postausta tehdessäni.. läppäri sanoi itsensä totaaliseti irti mutta on nyt korjattu.
Kiitos fantastisten ystävien. Olo oli todella kädetön kun tajusin mikä tilanne on.
Läppäri aivan juntturassa, eikä mitään mitä sille voisi edes tehdä enää omin avuin kun kaikki mahdollinen oli tehty kotona.
Mielialat ovat vaihdelleet hyvästä epätoivoiseen.
Kävin kampaajalla joka tosiaan värjäsin hiukseni niin että sain hiukan väriä olemukseen mutta toisaalta olen kohdannut varsinaisia kökkiäisiä.
En voi kun ihmetellä ihmisiä jotka yrittävät nostaa itseään sillä että yrittävät alentaa muita.. tai alistaa.
Näillä mietteillä nukkumaan.
Kävin ensimäistä kertaa "ulkosalla" tänään kun eksyin baariin ystävän taidenäyttelyn avajaisista.
Ravintolassa oli lääkkiksen jonkun vuosikurssin miehiä. Kaikilla sormus sormessa ja älytön flirtti.
Tuli jotenkin kökkö fiilis siitä että naimisissa olevia miehiä kiinnosti sinkkunainen näin paljon.
Sinällään ihanaa että saa huomiota mutta, sain sitä ihan väärästä paikasta.

Mistä löytää rehellinen rakastava ja intohimoinen mies?

Kampaajalla tukkaterapiaa

Kampaaja on monen naisen pelastus.
Kampaajan kanssa jutellaan, hänelle uskoudutaan monella tapaa, niin sielun kuin hius ja tyyli asioissa.
Hyvä kampaaja on vaikea löytää ja kun sellaisen löytää sitä matkustaa vaikka toiseen maahan saamaan hiukset kuntoon.
Oma ongelmani on juuri ollut se että Kampaajani asuu Helsingissä ja Lontoossa olen pulassa hiusteni kanssa niin että olen päätynyt joihinkin epätoivoisiin kotivärjäyksiin paremman puutteessa.. Välttelen kampaajalle menoa Lontoossa sillä aina olen kokenut jonkinlaisia katastrofeja ja olen mielummin tekemättä kuontalolleni mitään kun annan jonkun pilata sen, kuten on käynyt jo pari kertaa. Sitten on niitä luottopaikkoja joihin voi mennä vaikka silmät kiinni ja tiedät että tulet tyytyväisenä ulos. Sellainen paikka on Uudenmaankadun Q-Hair.
Kävin tänään värjäyttämässä hiukseni Q-Hairissa, sain jälleen aivan uskomatonta palvelua Tarulta, hän on vakikampaajani. Taru on ainut ihminen maailmassa jonka annan tehdä hiuksilleni ihan mitä tahansa, Hän tuntee tyylini, osaa ehdottaa jotain uutta muttei liian suurta muutosta, ja hän osaa viimeistellä hiukset niin että tunnen olevani huoliteltu ja naisellinen aina kun astun kampaamon ovesta ulos.
Sisään mennessä tukka oli jotenkin tosi eloton ja kulahtanut, lienee johtuu kaiken maailman sairastelusta ja päätimme että vähän tummempi ja syvempi väri voisi piristää ja olenkin huipputyytyväinen.
On ihanaa mennä kampaajalle joka on itse huoliteltu ja jolla on silmää tyylille, kuten Taru aina on.. sen lisäksi että hän on todella sympaattinen.  En koskaan menisi tukka hampussa duuniin tulevan kampaajan tuoliin istumaan. Kampaajan oma tyyli ja hiukset ovat heidän käyntikorttinsa.
Taru selvitti hellästi takut hiuksistani, levitti värin, ja ihanasti rauhallisen ja hämärän pesupaikan hierova tuoli hieroi influenssan yskimisestä jumiutunutta selkääni ihanasti samalla kun Taru hieroi päänahkaa.. täydellinen nirvana.
Ei riitä sanat kertomaan kunka tyytyväinen olen.
Uusi tukka tekee ihmeitä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Kun mieli on matalana on ihanaa että joku pitää huolta hetken, kysyy miten menee ja kuuntelee, ja koskettaa.

Kiitos Taru, olet korvaamaton.

#q-hair

Positiivisempi päivä

Olo alkaa influenssan jäljiltä helpottaa hiukan, kävin hoitamassa asioita ja kävelin hitaasti kaupungilla nauttien raikkaasta ilmasta ja leudosta säästä.
Oli epätoivon hetkiä, mutta toisaalta myös tunne siitä että kyllä nää asiat jotenkin järjestyy.
Minulla on tärkeää päästä liikkumaan ja tämä 9kk liikkumattomuus on saanut todella happaman olon siinä mielessä, että saan niin hirveästi energiaa ja positiivisuutta siitä että liikun, että nyt en millään malttaisi odottaa että saan toipumisen siihen vaiheeseen että mä pääsen ylös ulos ja lenkille.
Perjantaina sain houkuteltua ystävääni lähtemään Yrjönkadun Uimahalliin nauttimaan lempeistä löylyistä ja rennosta ilmapiiristä.
Olen kaivannut sitä että saan olla ja rentoutua. Nyt on pakko että kuntoudun fyysisesti sekä henkisesti siihen pisteeseen että jaksan Lontoossa hoitaa asioita hermostumatta.
Näin viime yönä unta että olin tosi kuuma kissa, ehkä tää tästä alkaa tää itsetuntokin ilmoittelemaan itsestään.

Se siitä tipattomasta.. tunnustan että lauantaina kävi kaksi ystävää kylässä, joimme kaksi Cava pulloa, punkun ja valkkarin.. kaksi muuta tyhjensivät vielä pakastimestani löytyneen Pöörelöö vodkapullon ja minä join vettä. Olinkin ainut joka ei kärsinyt krapulasta.. tosin join erittäin hillitysti muutenkin. Influenssan jälki mainingeissa ei tee mieli ryypiskellä, mutta sitä tärkeämpää oli hauskanpito kahden ihanan naisen seurassa jotka valoivat minuun uskoa, saimme ämmäillä ja lauloimme you tubesta karaokea.. (joo olemme hulluja)

Mitä pöhköä teet ystäviesi kanssa?

P.S. Läppäri on ollut ihan mahdoton, jouduin buuttaamaan sen tänään 8krt ennen kuin sain sen auki ja nytkin se toimii ihan puolivaloilla. Jos tämä tästä levähtää käsiin voi olla aika hankala kirjoitella kuulumisia.

Ehdoton lempipaikkani Helsingissä jonne olen raahannut kaikki ystäväni yksitellen.. myös ulkomaalaiset. 

Ihana ihana maanantai!

Olen aina pitänyt maanantaista.
Se on täynnä uusia mahdollisuuksia, uusi viikko uudet kujeet ja maanantaina voi hoitaa asioita jotka viikonloppuna on tulleet mieleen, sekä suunnitella uusia juttuja jotka ovat mahdollisia.
Huomenna on virastopäivä. Otan neulomisen mukaan ja lähden pitkällä pinnalla virastoihin ja alan täyttää kalenteria niin että saan jotain järkeä siihen mitä teen elämälläni kun minulle selviää hiukan paremmin omat mahdollisuuteni Suomessa. Brexitin jälkeinen Britannia on osoittautunut paljon vihamielisemmäksi mitä olisin kuvitellut ja se tekee minut todella surulliseksi.
Suomalaisena Suomessa on aina aika turvallista elää. Minun täytyy vain käsitellä oma suruni omien menetyksieni suhteen ja yrittää jatkaa elämää.
Kaipaisin mahdollisuutta pitää tauko tästä kaikesta.
Olin muutama vuosi sitten kokonaisen kuukauden raakamehupaastolla ja olo oli silloin energinen ja hyvä. Jos minulla suinkin olisi varaa, lähtisin Jason Valen retriittiin Portugaliin.
Siellä eletään todellakin pelkillä raakamehuilla ja joogataan, tehdään kävelyitä vuoristossa uidaan ja pidetään huolta itsestämme. Se olisi juuri nyt oikea paikka minulle. Kaipaisin täyttä irtiottoa joka olisi vain minua ja pääparkaani varten.
Tässä linkki Jasonin sivulle kannattaa käydä katsomassa.
Kun olin täydet 28pv pelkillä raakamehuilla ihoni oli kirkas, olo rauhallinen, nukuin todella hyvin ja olin onnellinen.

http://www.juicyoasis.com/the-retreat/

Tavoitteita tälle vuodelle

Kaiken negatiivisuuden keskelle on asetettava itselleni jotain positiivisia kivoja tavoitteita. Minun kohdallani ne liittyvät itseni ja oman taloudellisen tilanteeni kehittämiseen. Haluan olla onnellisempi!
Onni minulla muodostaa monenlaisista asioista. Tyytyväisyys omaan fyysiseen ja mentaali kuntoon on ehdottomasti yksi suurimpia vaikuttavia asioita. Siispä täytyy tehdä pitävä suunnitelma siitä mitä teen itseni hyväksi että saan tuloksia aikaan monella rintamalla. Toinen tärkeä asia minulle on se että taloudellinen tilanteeni on stabiili ja minula on rahaa tehdä suunnitelmia matkoista, tai lisäkoulutuksesta, ja pienestä luksuksesta. Mutta kuinka päästä alkuun?
Kaikki menestyvät ihmiset ovat kertoneet kuinka heräävät aina kukonlaulun aikaan, itse olen iltaihminen mutta samasta syystä kuin nämä aikaisen herääjät.. jotta saa ajatella rauhassa asioita kun muut vielä nukkuu.. ehkäpä keikautan paletin väärinpäin ja alankin heräämään aikaisin, ja menen nukkumaan ajoissa. Tuntuu kivalta että on saanut aikaan paljon asioita jo aamulla.
Tässä siis listanomaisesti asioita joita minun tulisi tehdä jotta saisin parannettua omaa oloani ja olosuhteitani.

21 Goals

1. Herään rutiininomaisesti aamulla aina samaan aikaan 6.00

2. Teen aamulla heti herättyäni tehokkaan kävelyn koiran kanssa tai jos sää on huono lähden vesijuoksemaan tai jumppaan.

3. Vältän sokeria ja syön herkkuja vain viikonloppuisin, silloin se tuntuu erityisemmältä.

4. Maksan laskuni ajoissa.

5. Teen suunnitelman talouteni kohentamiseksi

6. Annan/heitän/myyn pois tavarat joita en tarvitse.

7. Laihdutan 25kg vauhdilla 1kg/vk.

8. Juon enemmän vettä joka päivä jotta pysyn terveempänä. (astmaatikoille erityisen tärkeää!!!)

9. Maalaan yhden uuden maalauksen joka kuukausi.

10. Rakastan itseäni.

11. Käyn 3krt viikossa vesijuoksemassa aamuisin.

12. Aloitan fillaroimaan heti kun sää sallii (mulla on maailman ihanin fillari)

13. En sure menneitä enkä menetettyjä unelmia sillä ne ovat asioita joita en ole menettänyt sillä ne eivät vielä olleet tosia, ne olivat vain kuvitelmia, pilvilinnoja.

14. Teen joka perjantai suunnitelman seuraavan viikon työaikatauluja varten, merkkaan tapaamiset, tärkeät meilit, ja käytän X määrän aikaa työasioiden hoitoon, ja erittelen eri työtehtäviin tarvittavan ajan ja pysyn suunnitelmassani.

16. Opettelen Ranskankielen niin että voin matkustaa Ranskassa.

17. Harjoittelen lisää italiaa ja saksaa niin että kielitaitoni on "top knot".

18. Aloitan inhoamani kuntosaliharjoittelun että lihasmassani kasvaa jotta se polttaa enemmän rasvaa, kiinteydyn ja saan huollettua kehoani.

19. Muistan venytellä ainakin 3krt viikossa. Olisikohan joku ehmeä joogamuoto minulle hyväksi?

20. Olen avoin rakkaudelle.

21. Ajan ajokortin.

Näillä kun lähden tähän vuoteen niin luulisi tulosta syntyvän.
On pakko mennä eteenpäin ison listan kanssa eikä vain joku puolivillainen uudenvuodenlupaus.. lupaus on eriasia kuin se että asettaa itsellensä päämääriä ja silloin päämäärät ovat helpompia saavuttaa!

Mitkä olisivat sinun 21 Goal:ia eli päämäärää jotka toivot saavuttavasi tänä vuonna?

Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Nämä pyörii päässä nukkumaan mennessä onneksi enemmän kuin epäonnistunut parisuhde.. 

Lesson no.1

"Älä koskaan luota eksääsi.. hänellä ei ole mitään intressejä sinua kohtaan, tai sitä kohtaan miten sinun elämäsi muotoutuu.. (kuulostan katkeralta ämmältä.. ai kauheeta) Monella tapaa vaikea tilanne alkaa vaan vaikeutua ja tuntuu että kommunikaatio on ihan hukassa. Tähän kohtaan tekisi mieli laittaa itkevä hymiö..  Näyttää siltä että minun on pakko muuttaa Suomeen takaisin ainakin väliaikaisesti jos ei muuten. Tavallaan ehkä jopa rauhoittava ajatus vaikka inhoan talvea niin hirveesti ja rakastan Englannin kevättä että minua pelottaa jäädä tänne talveen ja pakkaseen ja muistelen toukokuuta jolloin hengitys vinkuu kun kadut pölisee. Yritän miettiä mitä huonekaluja ja tavaroita tarvitsen Lontoosta ja mitä pieneen kotiin Helsinkiin mahtuu.. antiikkiset astiat joita olen rakkaudella kerännyt, silkkimatot, kelim matot, marokkolaiset tupakkapöydät.."

MITÄ MÄ OTAN MUKAAN?
Mulla on juuri nyt ihanat kustavilaiskalusteet joista joudun luopumaan. Ne ovat näköjään luotu kiertämään. Se surettaa minua sillä kalusteet ovat tavattoman kauniita. Ehkä keksin jonkun varaston niille edes vähäksi aikaa että löydän joskus paikan jossa voin käyttää niitä. Kampauspöytä to die for, sänky ja yöpöydät ja kampauspöydän tuoli. Käsittämättömän kauniit mattamustat harvinaisuudet.
Sekavissa tunnelmissa.
Fiiliksiä paransi se että sain siivottua asunnon tänään, ja tuntuu siltä että sain vanhoja paskoja fiiliksiä siivottua myöskin.

Tässä mun pikkukotiunelmia. Haluan kaiken valkoisen pois ja haluan värejä ja reheviä kuoseja ympärilleni ja leikkiä kodillani.

British Indian Colonial olisi ehkä mun staili!

Talvellakin tälläisestä värimäärästä herääminen olisi ihanaa. Mulla on täydellinen päiväpeitto tähän!

Multa löytyy vastine joka tavaralle.. 

Ei Cavaa mutta Cashmiria ympärilla ulkona 30min pikalenkki sillä ulkona on liian kylmää!!

Tulevaisuuden suunnitelmia

Eron myötä oma taloudellinen tilanteeni on muuttunut huomattavasti..
En ole mikään tuhlailija ollut koskaan mutta nyt vaatii erityistä tarkkuutta pitää talous kasassa ja kaikki ylimääräinen on todellakin ylimääräistä.

Minulla on ollut muutamia bisnesideoita pöytälaatikossa odottamassa sopivia yhteistyökumppaneita mutta en ole saanut oikein mitään aikaiseksi sillä tuntui olevan mahdotonta löytää hyviä yhteistyökumppaneita vaikka niitä oikein etsimällä etsin.
Sattumankautta erään fb yhteisön kautta avautui yhteyksiä ja kas kummaa; llöysin tarvitsemani yhteistyökumppanit! Hurraa.
Kun asioita on valmistellut omassa mielessään jo vuosikausia on kohtuullisen helppoa alkaa kasaamaan tarvittavia juttuja niin että saa prototyyppejä (jännittävä sana) ja koe eriä ja ties mitä aikaan ja asia kehittyy niin että viiimeistään kesällä pääsen jo julkaisemaan tämän uutuuden kaikille muillekin. Toivon että se maksaa vuokrani ja omat menoni.
On pakko katsoa eteenpäin. Ensi viikolla alkaa myös dieettini niin että mahdun keväällä Lillyn alennusmyynnistä ostettuun ihanaan untuvatakkiini joiden kanssa minua odottaa ihanat nuden väriset rusetilla somistetut nahka nilkkurit, sellaiset nutrian väriset ajattomat ihanuudet. Niihin on Lontoossa sävy sävyyn sopiva Longchampin laukku.

Cashmir lämmittää pakkasilla! Ulkona on -18c ja tuulen lisällä se tuntuu säätiedotuksen mukaan -28c:ta joka hyydytti minut kyllä täysin.
Koira nauttii talvesta, minä en.

Pitäkää itsenne lämpimänä, elämä kantaa.

Epätoivoisia hetkiä eikä cavaa.

Eroon liittyy kaikenlaiset tunteet mutta tänään on päällimmäisenä ollut aivan älytön suru ja päähänotatus mun ex avomiestä kohtaan.. miten, oi miten se ei halunnut puhua mun kanssa asioista.
Tietenkin kaikella on monta puolta, enkä ole itse syytön meidän tilanteeseen mutta pahinta oli kaikessa ainainen puhumattomuus. Mä en kestänyt sitä. En kertakaikkiaan.
Millä lohdutan itseäni kun pankkitili on melkein miinuksella joten mikään retail therapy ei tule kyseeseen.
Taidan lähteä Yrjönkadun uimahalliin saunaan, käyttää kuorinta aineitani ja hiljentyä saunan lauteilla 2krs joka on mun lempipaikka koko Helsingissä.
Elämän pohdintaa siinä määrin että mun pitäisi päättää että mihin maahan mä jän asumaan. Elämä Helsingissä on paljon sosiaalisempaa, ja mun on helpompaa olla täällä koiran vuoksi. Löytyy hoitopaikkoja jos on tarvis, eläinlääkärit ovat luotettavampia ja mun rakkaat ystävät on täällä.
Ihmeesti kuitenkin Lontoo vetää, olenhan mä asunut siellä 7v ja siitä on tullut mun koti ja huomaan olevani Brittiläisempi kuin haluan edes uskoa itse.
Joka tapauksessa, mun täytyy päästä palaamaan kotiin, myymään itselleni rakkaita huonekaluja pois sillä kaikkea en voi ottaa mukaan ja exäni on jo ilmoittanut että ei halua erityisemmin mitään. Mun vastuulle siis jää keksiä mihin kaikki laitetaan ja minne mä muutan. Tuntuu väsyttävältä ajatella sitä että joutuu kohtaamaan maailman yksin. Tälläistäkö tää hei sinkkumisut on ollutkin aina?? Mä olin jo unohtanut. Täähän on ihan karseeta.

Laitoin deitti ilmoituksen nettiin ja siihen vastasi tosi outoja tyyppejä joka ei paranna mielialaa. Omasta mielestäni ilmoitukseni oli avoin ja reipas ja kerroin mistä pidän ja että rentoudun leipomalla, saunomalla, puutarhan hoidolla ym. ja mulle vastasi toinen jalka haudassa olevia ukkoja valehdellen ikänsä haluten itselleen koidinhoitajaa enemmän kuin tyttöystävää.

Erosta on nyt 6vk aikaa vaikka olen tavallaan tiennyt että tässä käy näin.
Kun päättelin opintojani viime talvena meidän opettaja sanoi että näissä prosesseissa ihminen muuttuu ja rohkaistuu haluamaan omia unelmiaan jonka vuoksi jokaiselta vuosikurssilta joku on aina eronnut.. miksi sen piti olla minä?

Tämä piristää mua aina.. halusin jakaa sen teidän kanssa. 

Rusketusta

Tässä alkaa tuntua siltä että näillä pakkasilla on kuntosalijäsenyys tai joku jumppakortti varmasti pakollinen investointi. Minne mennä?
Tuttuun ja turvalliseen Motivukseen vai jonnekin muualle? Stokan Motivuksessa ei liiemmin miehiä tapaa?? Golds Gym? Mä inhoan pelkkää salin jytkytystä ja kaipaan ohjattuja tuntejakin vaikka mulla onkin kaksi vasenta jalkaa. Motivuksen Pace tunnit on hyviä.. ehkä menen sinne.
Eihän mulla tule hommista mitään näillä pakkasilla muuten.
Ajattelin että palkitsen itseni välillä suorituksen jälkeen solariumilla näin alkuun.. olen jossain radiohaasttattelussa puhunut solariumin puolesta kun se haastattelija olisi kai halunnut minun puhuvan sitä vastaan hahaha. (kauheeta mun kanssa.. ei olisi saanut mutta mitä mä voin sanoa kun olin juuri astunut solariumista ulos..)
Tiedän hyvin ihosyövän vaarat mutta tuntuu että syöpää saa vähän sieltä ja täältä jo nykyisin enkä koskaan grillaa itseäni ihan hulluna, ja otan todella lyhyitä aikoja. Minulla rusketuksen kehittymiseen kuluu aikaa, olen onnistunut välttämään itseni polttamisen aika hyvin muutamaa tyhmää poikkeusta lukuunottamatta ja menen solariumiin hyvällä omallatunnolla.
Näytän ruskettuneena aina paremmalta ja kun tässä on remonti käynnissä (Minun remonttini siis) täytyy panostaa myös ihonväriin. Ei hätää, en ole mikään tanorektikko "Tanning Mum".
Olen usein tehnyt niin että n.5krt solariumissa ja sitten joku itseruskettava käyttöön. Näin valkoisena olisin kirjava kuin pakanamaan kartta ja se ei ole se mun toivoma lopputulos.

ihana rusketus!

Hyvän ihonvärin tavoittelu alkaa siis siitä että mä alan popsimaan Solgarin Hair, Skin & Nails tuotetta sekä "aurinkokapseleita" joita olen ostanut joskus Lontoosta. Ne ovat karoteenia sisältäviä tuotteita, mutta mieli tekisi ostaa jotain Imedeenin tms. tabletteja ja katsoa miten toimii!

Sitten: Ihokarvojen poisto, ja säännöllinen ihon kuorinta ja kosteutus jo ennen solkkuun menoa niin että ihosta on kuollut ihosolukko poissa.
Ihokarvoja poistan useimmiten talvis aikaan höylällä ja kuorin itseni Organic Shop merkin kuorintavoiteella. Heidän tuotteissa on ihanan täyteläinen tuoksu, aivan juuri se mitä purkissa luvataan.

Nämä ovat mahtavia! Käyttökokemus on kyllä vailla vertaa. 

Ja samalla sarjalla on kosteuttaviakin tuotteita. Tekisi mieli kokeilla jotain hiukan ruskettavia kosteuttavia voiteita mutta kammoan niiden tuoksua niin paljon että taidan vain pidättäytyä näissä Organic Shopin tuotteissa.

Itseruskettavista olen suosinut jo vuosia St.Tropezin itseruskettavia sekä kuorintaa. Itseruskettavassa on hyvä merkkiväri, tuntuu kuin levittäisit suklaakastiketta jalkoihin, paitsi ettei tuote tahmaa.. Ja kuorinta on ihanan pienirakeista ja tehokasta. (ei saisi käyttää kasvoihin mutta itse olen todennut sen todella hyväksi juuri kasvojenkin kuorintaa.. kuulen melkein kuinka kosmetologit huokaisee kauhusta..)

Ja Lompsis.. solkkuun. Salikamatkin näyttää kirkkaine väreineen paremmalta päällä kun on vähän väriä ja jaksaa treenata kun peilistä ei katso haamu.
Ihan vielä en influenssan vuoksi uskalla salille lähteä huhkimaan mutta salilla voi aina käydä.

Arvatkaa mitä.. minä Cavan puolesta puhuja.. yritän olla juomatta alkoholia koko tammikuussa. Ehkä dieettikin sujuu paremmin kun kaikki pöhötykset häipyy.

Riitaa rahasta

Raha, tuo kaiken pahan alku ja juuri.

Miehille raha on usein tärkeämpää kuin meille naisille. Miehet arvottaa oman miehekkyytensä osittain palkkapussi paksuudella ja me naiset.. ei.
En tiedä mistä johtuu. Toki on naisia joilla on samantyylisiä piirteitä mutta vähemmän kuin miehillä ja jotenkin nyt yleistän tilannetta mutta.. näin mä olen sen kokenut.
Olin opiskellut itselleni uuden ammatin enkä ollut ehtinyt edes aloittaa kun meille tuli ero.
Ala on freelancer pohjainen jossa työllistyä pitää oman yrityksen kautta ja tuoton saamiseen kestää hetki että saa yliipäätään asioita toimimaan niin että tulisin jollain toimeen.
Armollisesti Exäni on luvannut auttaa minua.. tavallaan koen että kaikkien särjettyjen unelmien korvauksena apu on todella reilua.
Lontoo on kamalan kallis, ja olen panikoinut asioiden kanssa jo viikkotolkulla kun en ole päässyt paikanpäälle hoitamaan mitään vaan olen puolijumissa Helsingissä, vuoroin riidellään siitä että me riidellään, vuoroin riidellään siitä mitkä meidän asumiskulut ovat ja vuoroin siitä mikä on tilanne.. ja vuoroin uhataan ties millä. Olen väsynyt.
Kuka sanoi että erot ovat vain järjestelykysymys.. joo niin varmaan mutta kuka järjestää. Nyt on mieli todella musta.
Katsoin asuntoja Lontoosta ja en tiedä mihin muutan. Ex on sitä mieltä että voin muuttaa Lontoon ulkopuolelle asumaan.. mutta itse en koe että se on edes mahdollista sillä koiran vuoksi mun on oltava lyhyellä kantamalla työpaikasta ja jos joudun erikseen vuokraamaan työpaikalle tilat on ihan yhtä tyhjän kanssa että mistä mä maksan ja silloin maksaa mieluiten sijainnista ja pienestä asunnosta kivassa paikassa ja tekee kotoa käsin töitä.
Uh.. piti purkaa pahaa oloa.
Nyt tekisi joku jalkahoito tai hieroja hyvää mutta influenssassa netflix on kai ainut luksus tällä hetkellä ja koira joka rakastaa ehdoitta ja rajattomasti.
Ulkona on -16c joka muistuttaa kivasti siitä miksi en halua asua Suomessa.

Nyt todella tarvitaan Cavaa & Cashmiria.
Molempia on vielä onneksi kotona.

Keho kuntoon

Viime vuosi on kaiken muun tyhmän mukana ollut hiukan epäonninen (herramunjee mitä valitusta tästä bogista meinaa tulla) sillä sairastuin niin että se vaati leikkaushoitoa, ja jouduin lopettamaan liikkumisen viime huhtikuussa.
Silloin juoksin vielä juoksumatolla 45min jokatoinen päivä.
Liikunnan täydellinen loppuminen, tai lähinnä rajoittuminen siihen että käytän vain koiran pisulenkeillä ei ole tehnyt vyötärönseudulleni hyvää.. Siihen pitää reagoida jotenkin heti kun influenssa on ohi.. jep. Influenssa A.. H1N1 eli tuttavallisesti sikainfluenssa.
Pakko sanoa, Pardon My French,  että 2016 oli oikea paskan maksimointi.  Onneksi on ohi.

Painoa olen hallinnut vaihtelevalla menestyksellä eri tavoin, mutta olenhuomannut että minulle parhaat keinot ovat ihan ehdottomasti olleet liikunnan ja napakan dieetin yhdistelmä. Minulla on niin hidas aineenvaihdunta että jos ryhdyn laihikselle vain liikuntaa lisäämällä en laihdu grammaakaan.
Laihdutin 2014 keväällä 18kg niin että join aamulla lasin vettä ja syöksyin ovesta ulos koiran kanssa kunnon reippaalle lenkille, lenkillä kahmaisin mukaan dieettiversiona "flat white" kahvin ja reippailin joka päivä ainakin tunnin, pitkä lenkki 3krt tai 4krt viikossa. Kotiin palattuani join vaniljan makuisesta protskujauheesta tehdyn juoman jota saatoin terästää instant kahvi jauheella tai tuoreilla marjoilla. Se vei nälän tosi tehokkaasti niin että mulla oli nälkä vasta iltapäivällä ja sitten söinkin jonkun kivan välipalan, kanamuna, pinaattia, raejuustoa, tai jotain muuta terveellistä.. ja illalla söin käytännössä katsoen aika normaalisti. Painoa haihtui ennätysmäärät ja olo oli pirteä ja hyvä. Jatkoin painon pudottamista koko kevään, kesällä vähän löysäilin ja syksyllä vedin kuukauden mehupaaston jonka aikana lähti viimeisetkin löysät pois.
Nyt on pakko tehdä ryhtiliike.

On miehiä jotka tykkää pullukoista naisista mutta mä pidän itsestäni enemmän jos olen vähän hoikempi, plus haluan olla nelikymppisenä elämäni kunnossa.

Tässä siis se mitä yritän alkaa tekemään..
Alkuun täytyy päästä jotenkin täräkästi joten ostin itselleni pari pakettia
Nutrilet pussikeittoja, eivät maistu niin kamalalle kuin ennen ja osan keitoista taidan korvata ihan normi pussikeitoilla. Ostan vaikka Lontoossa käydessäni vähän jotain lisää että riittää vaihtoehtoja. Sitten kun sopat alkaa ottaa päähän siirryn mehiläisen sairaladieetille jonka voin liittää tänne myöhemmin postauksiini.

Näillä pääsee alkuun!

Mulle sopii hyvin se että en mieti ruokaa lainkaan kun yritän olla dieetillä. Onneksi tammikuu on muutenkin nenänvalkaisu kk jolloin ystävät ja kylänmiehet eivät ole tukkaputkellä baareissa vaan tämä terveysintoilu tuntuu olevan päällä muillakin. Mulla tää alkoi jo joulukuussa muttä tämän possuflunssan vuoksi en ole voinut tehdä oikein mitään.

Mua inspiroi ennen ja jälkeen kuvat... ja arvatkaa kuka..

No tietenkin superkaunis ja seksikäs Kim Kardashian.

Kimin ruskea iho, beach hair, ja timmi kroppa ovat upeat

Siinä meikeläiselle tavoitetta!

Paluu sinkkuuteen

Mihin maahan jäädä asumaan?
Miten selviydyn muutosta?
Missä asun?
Entä koira (Minulla on pieni koira)?

Olen ollut huomaavinani kuinka muutamat tutut ovat olleet puolisalaa jotenkin huvittuneita meidän erosta. Se satuttaa. Miten kenenkään ero voi olla kiva juttu?
Olen tullut siihen tulokseen että nämä vahingoniloiset tyypit ovat lähinnä niitä jotka kadehtivat loputonta kenkävarastoani ja eri suurlähetystöjen puutarhakutsuilta postaamiani kuvia, tai Lontoon Glamouria.. tai sitä että minun ei ole tarvinnut käydä palkkaduunissa vuosiin.
Tein työtä freelancer pohjalta alalla joka oli vaikea työllistöä juuri kun Lontooseen muutimme. Lama iski siellä tosi pahasti juuri silloin.
Se oli varmasti suuri syy suhteemme vaikeuksiinkin, olin töissä käytännössä kotona. Siivosin, laitoin ruokaa ja näytin hyvältä.
Jossain kohtaa tuli stoppi ja rupesin haluamaan muutakin, joka pikkuhiljaa johti enenevissä määrin meidän ongelmiin.

Tällä hetkellä mun pitäisi päättää muutanko takaisin Lontooseen, olen ollut Helsingissä pikku kodissamme nyt monta kuukautta tultuani tänne lomalle. Jäänkö tänne? Suomessa ahdistaa sää, sekä jollain tapaa ihmiset mutta onneksi on  cavapullo jääkaapissa josta voi ottaa rakkaimpien ystävien kanssa vaikka hörpyt kun tilanne alkaa käymään liian tiukaksi.
Muuton suhteen exäni on ollut avulias, hän kysyi jos haluan jäädä asumaan Lontooseen vai pitäisikö järjestää jonkinlainen muutto Lontoosta Suomeen. Jää nähtäväksi. En edes tiedä miltä tuntuu tällä hetkellä kun olen Helsingissä influenssan kourissa joten en ole voinut tehdä millekään mitään.
Jos muutan Lontooseen, fakta on että mulla ei ole varaa edes koirankoppiin. Se kaupunki on järisyttävän kallis  ja siellä osoitteella on väliä. En halua pelätä kotimatkalla kun palaan ehkä myöhään illalla kotiin jostain.
Olen tutkinut vaihtoehtoja ja aika nihkeältä näyttää.
Olemme vitsailleet että tässä pitäisi melkein löytää vauhdissa sugardaddy tai sitten pistää bisnes pystyyn.. ja päädyin jälkimmäiseen.
Minulla on ollut muutama bisnesidea pöytälaatikossa odottamassa ja kuin ihmeenkautta on löytynyt yhteistyökumppaneita joiden kanssa voin alkaa rakentamaan omaa tulevaisuuttani.
Se on suoraan sanoen aika haastavaa kun kaikki oma infra pitää rakentaa kerralla. Asiaa ei helpota Brexit jonka tapahtuminen sekoittaa asoita monella tapaa.
Ja Koira.. onneksi minulla on pieni koirani. Hän on hyvä syy lähte ulos Tähtitorninmäelle haistelemaan meri-ilmaa ja antaa ajatusten tuulettua.
Mun pitää lähteä käymään pian Lontoossa että tietäisin edes itse miltä musta tuntuu.

Cavaa & Cashmiria

Cavaa Cashmiriin kääriytyneenä

Elämä on heitellyt aika tavalla viime vuosina, ja vietettyäni vuosia jonkin asteen seurapiirirouvan elämää Lontoossa alkoi parisuhde rakoilla aika tavalla...
Syynä puhumattomuus, yhteisen ajan puute ja yhteisten unelmien puute.. meillä ei ollut riittävästi yhteisiä toiveita tulevaisuuden suhteen. Oli kipeää huomata kuinka reilusti yli vuosikymmenen suhde karikkoitui pikkuhiljaa vaikka yritin tehdä kaikkeni että me pelastuisimme. Se oli kuin ristiaallokossa ajelehtimista kun keskusteluyhteyttä ei vain ollut, ei oikein ikinä ollut ollutkaan.
Ihmeellistä miten ihminen voi kuitenkin olla suhteessa eikä puhua?
Kun varsinainen eron paikka koitti, olin Suomessa, avopuolisoni lensi tänne "selvittämään" tilannetta joka tuli minulle jotakuinkin yllättäen sillä olimme taloa ostamassa, ja elin unelmaani sen suhteen että meillä on pian oma koti.
Talon sijaan tuli ero, emme olleet naimisissa sillä avopuolisoni ei ollut halunnut naimisiin, se oli yksi suhteemme kipupiste sillä koin oloni aina vähän turvattomaksi sen suhteen. Halusin oman romanttisen unelmani samalla tavalla kuin kaikki muutkin "normiparit" mutta asiat eivät vain edistyneet. Olkoon syynä exäni sitoutumiskammo, omat kiupisteeni siitä että haluan turvallisuutta elämään tai vaikka yhteisten unelmien puute.. tosi asia on että nyt olen yksin.
Vaikka emme puhuneet paljon parisuhdeasioista, meillä oli silti ihan kivaa, matkustelimme euroopassa, olimme molemmat kiinnostuneita historiasta ja taiteesta, söimme Michelin tason ravintoloissa,  joimme hyviä viinejä, asuimme Lontoon hienostoalueella, ja minulle oli tavallaan asiat aika hyvin.
Olin kuitenkin suhteessa yksinäinen, kaipasin miehen läsnäoloa sekä fyysistä hellintää.. ja vaikka suhde oli monella tapaa vaillinainen ja siitä oli tullut hiljainen kumppanuus, jonka särkymistä pelkäsin ja jotenkin tiesin sen tapahtuvan ja yritin taistella vastaan puhumalla, kysymällä, yrittämällä hyvällä, ja välillä epätoivoisesti itkemällä ja välillä kai huutamallakin kun hätä kävi oikein suureksi. Mikään ei auttanut. Meidän välinen yhteys oli kadoksissa ja vain minulla meistä kahdesta oli halua löytää se uudelleen.
Huolimatta tästä kaikesta ero yllätti, se vei jalat alta, nöyryytti ja vei pohjan kaikelta tutulta ja turvalliselta ja jätti maailman aallokoille... yksin.

Olisin varmasti selvinnyt erosta 10vuotta sitten paremmin, olin nuorempi, "simpsakampi" mutta myös tottuneempi epävarmuuteen elämässä ja minulla oli sinkkukavereita. Silloin ei myöskään ollut paineita siitä että perhe pitää perustaa kun on vielä sen ikäinen että lapsia voi saada.. nyt alkaa olla aika kiire. Katsellessani facebook ystäviäni,  kenen kanssa sitä tekisi sinkkureissua sitten kun siihen on tilaisuus, tai kenen kanssa lähtee ulos tai kenen luokse lähtee kylään jos yksinäisyys yllättää.. ei listalta löytynyt montaa perheetöntä... on rivit käyneet aika harvoiksi. Tuntuu kitkerän epäreilulta kuinka miehet voivat päättää ilman ikärajaa jotain tälläistä ja heillä säilyy mahdollisuus perheeseen vielä pitkälle 40 ikävuoden jälkeenkin. En kuitenkaan jää kieriskelemään kitkerästi tähän tosiseikkaan vaan katson eteenpäin reippainmielin.
Näen tämän myös mahdollisuutena tavata joku uusi ihminen jolle parisuhteessa on samat asiat tärkeitä kuin minulle.

Tuore 39v sinkku.. jep ei kuulosta erityisen ihanalta.
Jotenkin ihmettelin aina miten naiset kiemurtelee oman ikänsä kanssa, valehtelee omaa ikäänsä sekä sitä mitä haluaa elämältä. Miksi?
No varmaan siksi että 40v kuulostaa kolkuttelevilta vaihdevuosilta ja menetetyltä nuoruudelta ja epätoivolta jossain määrin kun omat unelmat on toteutumatta ja jäät niitä yksin toteuttamaan.
Mutta se voi toki olla muutakin. Nelikymppinen nainen on kaunis, itsevarma, älykäs ja sivistynyt. Minun pitää löytää se nainen itsestäni.

Päätin kirjoittaa näistä omista kipuiluistani blogin, se auttaa minua jäsentelemään elämääni, ja ehkä tänne eksyy pari muutakin cavaa ja cashmiria rakastavaa huuhkajaa ihmettelemään etteivät ole yksin.

Näin neljänkympin tietämillä sitä on jotenkin kirvelevän tietoinen ajan kulusta, siitä miten itsestään pitää pitää entistä parempaa huolta, ja miten aikaa ei ole hukattavaksi, meidän täytyy nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä.
Aina se ei onnistu, ja huomaat saavasi iskun palleaan juuri kun sitä vähiten odotit, mutta toisaaalta, elämä voi yllättää!

Luvassa siis cavaa, kauneushoitoja, onnistuneita ja takuulla myös epäonnistuneita treffejä, muotia, laihdutuskuureja (toivottavasti onnistunut ja vain yksi) sekä reissuja ja vähän koirahömppääkin.

Säihkettä päivään!

Serafiina
Cavaa & Cashmiria

Lempi Cava.. Villa Conchi