Rikkinäinen

Huomaan että yritän nukkua mahdollisimman paljon jotta minun ei tarvitse ajatella mitään.
Psykoterapeutti ystäväni teki minulle poikkauksellisen pitkän puhelun, on huolissaan. Ehkä mun itsenikin pitäisi olla? Kyllä mä täältä nousen mutta en ole eristänyt itseäni tällä tavalla koskaan ennen ystävistä, siis niin etten ole itse ollut ystävien suuntaan aktiivinen. On tuntunut siltä että olen halunnut varjella itseäni kaikelta ja olla itsekseen. Onneksi on ollut pikku koirani joka on vienyt minua ulos.
Lontoossa on kylpyhuoneremontti joka on kestänyt jo kuukauden.. eikä loppua näy. En voi palata kotiin jos en pääse siellä edes vessaan rauhassa...
Eli tällä viikolla en sinne siis pääse ollenkaan.
Menenkin siis koiranäyttelyyn koirani kanssa, kestitsen perjantaina kiitokseksi tietokoneen korjauksesta kahta kasvissyöjä ystävää ja heidän kolmea koiraansa ja vietän kostean illan pikkuisessa keittiössäni heidän kanssaan.
Näillä mennään.

Tavallaan kamala olo kun tää kaikki alkaa uppoamaan tajuntaan oikein kunnolla.. siis se mitä tämä kaikki tarkoittaa ja miten se sekoittaa elämää. Täällä räpiköin kuin lintu järvessä. Pää pysyy jotenkin pinnalla mutta ei ole voimia nousta ylös ja lentää pois tästä kaikesta.