Epätoivoisia hetkiä eikä cavaa.

Eroon liittyy kaikenlaiset tunteet mutta tänään on päällimmäisenä ollut aivan älytön suru ja päähänotatus mun ex avomiestä kohtaan.. miten, oi miten se ei halunnut puhua mun kanssa asioista.
Tietenkin kaikella on monta puolta, enkä ole itse syytön meidän tilanteeseen mutta pahinta oli kaikessa ainainen puhumattomuus. Mä en kestänyt sitä. En kertakaikkiaan.
Millä lohdutan itseäni kun pankkitili on melkein miinuksella joten mikään retail therapy ei tule kyseeseen.
Taidan lähteä Yrjönkadun uimahalliin saunaan, käyttää kuorinta aineitani ja hiljentyä saunan lauteilla 2krs joka on mun lempipaikka koko Helsingissä.
Elämän pohdintaa siinä määrin että mun pitäisi päättää että mihin maahan mä jän asumaan. Elämä Helsingissä on paljon sosiaalisempaa, ja mun on helpompaa olla täällä koiran vuoksi. Löytyy hoitopaikkoja jos on tarvis, eläinlääkärit ovat luotettavampia ja mun rakkaat ystävät on täällä.
Ihmeesti kuitenkin Lontoo vetää, olenhan mä asunut siellä 7v ja siitä on tullut mun koti ja huomaan olevani Brittiläisempi kuin haluan edes uskoa itse.
Joka tapauksessa, mun täytyy päästä palaamaan kotiin, myymään itselleni rakkaita huonekaluja pois sillä kaikkea en voi ottaa mukaan ja exäni on jo ilmoittanut että ei halua erityisemmin mitään. Mun vastuulle siis jää keksiä mihin kaikki laitetaan ja minne mä muutan. Tuntuu väsyttävältä ajatella sitä että joutuu kohtaamaan maailman yksin. Tälläistäkö tää hei sinkkumisut on ollutkin aina?? Mä olin jo unohtanut. Täähän on ihan karseeta.

Laitoin deitti ilmoituksen nettiin ja siihen vastasi tosi outoja tyyppejä joka ei paranna mielialaa. Omasta mielestäni ilmoitukseni oli avoin ja reipas ja kerroin mistä pidän ja että rentoudun leipomalla, saunomalla, puutarhan hoidolla ym. ja mulle vastasi toinen jalka haudassa olevia ukkoja valehdellen ikänsä haluten itselleen koidinhoitajaa enemmän kuin tyttöystävää.

Erosta on nyt 6vk aikaa vaikka olen tavallaan tiennyt että tässä käy näin.
Kun päättelin opintojani viime talvena meidän opettaja sanoi että näissä prosesseissa ihminen muuttuu ja rohkaistuu haluamaan omia unelmiaan jonka vuoksi jokaiselta vuosikurssilta joku on aina eronnut.. miksi sen piti olla minä?

Tämä piristää mua aina.. halusin jakaa sen teidän kanssa.