Isossa roolissa onnistumiselleni oli hypnoosi.
Sain pidettyä mieliteot kurissa ja mulla oli positiivinen ja hyvä fiilis läpi koko prosessin.
Tein pieniä päätöksiä joka kuukausi, ja se tuotti tulosta etten muuttanut kaikkea kerralla. Ennen se ei ole onnistunut, sillä olin ollut niin malttamaton mutta tällä kerralla kiinnitin huomiota eniten siihen että minulla olisi hyvä olla. Olin positiivinen jo ihan koomisuuteen asti sillä uskon siihen että jos ajattelen epäonnistumisia ja negatiivisia asioita niistä tulee elämänmantra eikä mikään oikein onnistukaan sillä aivot uskoo sitä mitä niille syöttää.
Siispä aloitin ihan yksinkertaisesti olemalla kiitollinen.
Olin kiitollinen siitä että olin selvinnyt hengissä leikkauksesta sekä hirvittävästä influenssasta ja jaksoin pikkuhiljaa kävellä reippaammin. Jossain vaiheessa kotiin kävely oli sitä että pysähtelin joka 50metri haukkomaan henkeä kun keuhkot olivat niin kovilla sen influenssan jälkeen.
Sitten lopetin paikallisessa kahvilassa makean pullan ja leivosten syömisen, säästyi rahaa (jota ei oikeastaan olisi sellaiseen ollutkaan) ja join vain kahvin ja söin usein aamumunakkaan jotta sain päivän käyntiin niin että olin syönyt jotain järkevää joka vie nälän ja sain proteiinia.
Sitten sain työpaikan, jonne kävelin työmatkat, työ oli kivaa vaikka vähän hiljaista ja kaipasin kovasti lisähaasteita mutta jo pelkkä se että en ollut yksin kotona koko ajan oli minulle tarpeeksi saamaan puhtia pönttöön! Töissä ei tullut mussutettua kaikkea hömppää vaan ostin läheiseltä R-kioskilta salaatin tai toin kotoa mukaan terveellisen lounaan, joka oli usein salaattia, pinaattia, kanamuna, kurkkua, riisiä ja fetajuustoa tms. Aika perusruokaa mutta ei mitään hiilarijuhlintaa.
Karkit jätin ihan täysin pois, ja valitsin vähärasvaista ruokaa, ja join varmaan puolitoistalitraa vissyä päivässä. Makuvissyt maistui, ja join siihen päälle vielä vettä. Masu oli täynnä tavallaan koko ajan jolloin ei ollut nälkä ja iho oli hyvässä kunnossa kun se sai riittävästi nestettä.
Sitten sain toisenkin duunin jonne kävelin sinnekin 40min suuntaansa joten sain liikuntaa paljon enemmän kuin ennen. Kävin hypnoosissa koko prosessin ajan, ja tärkeintä oli itselleni se että ruoka ei enää tuonut minulle lohtua enkä rentoutunut syömisestä. Sain hyvänolon jostain ihan muusta.
Oli ihan uskomatonta yhtenä päivänä huomata että mekko jota olin säästellyt kesäkeleille olikin ihan hirveän iso. Kutistin sen pesukoneessa. Helmat lyheni ja askel keventyi. Oli kerrassaan hyvä fiilis.
Mitä enemmän paino putosi, sitä parempi fiilis mulle tietenkin tuli, ja sain mieshuomiota joka oli jotenkin ihan uusi juttu tai sitten olin vain enemmän kotonani ja tunsin oloni hehkeäksi joka heijastui sitten niin että myös huomasin minulle annetun huomion.
Suuri hetki oli se että selasin vanhoja valokuvia itsestäni ja olin tosi järkyttynyt kun vuoden takaiselta kesäreissulta löytyi valokuvia ja näytin niissä ihan järkyttävältä. Olin sellainen white trashmursu trikoomekossa ja lenkkareissa ja luulin vielä näyttäväni siinä kivalta. Jalat, siis sääret oli muhkuraiset ja kuvasta näki että jaloissa ei kiertänyt veri hyvin, ja muistan että tuolla matkalla ystävä valitti että kuorsasin tosi kuuluvasti. Pyysin samaa ystävää ottamaan minusta uuden kuvan ja kun asetin nämä kaksi rinnakkain olin vähän järkyttynyt mutta samalla tosi ylpeä itsestäni.
Vielä ei ole Kim Kardashianin kurveja mutta siihen suuntaan olen menossa.. tosin mun body motivator on vaihtunut kun näin Kimistä kuvia joissa hän on ottanut takalistoonsa niin valtavasti jotain täytettä että näyttää siltä kuin hänellä olisi vaipat koko ajan. Ihan hirveä näky.
Olkoot uusi motivaatio ja tavoite kuva mulle Kelly Brooks, joku on joskus sanonut että me näytetään vähän samalta.. joten jos sekin tehoisi!!
 |
| Kelly Brooks on ihanan terveän näköinen ja kaunis! |
