Ei halannut, ei silittänyt eikä paijannut. Ainut kontakti on voinut olla kättely tai hihan hipaisu raitiovaunssa tai bussissa.
On nuoria, vanhuksia, naimisissa olevia, sekä sinkkuja.. kukaan ei tunnu olevan immuuni tälle asialle.
Surullista.
Muistan tämän omassa vanhassa ammatissanikin, kuinka seuran kipeitä ja kosketuksen tarpeessa ihmiset ovat olleet ja tuntuu että yhä pahemmaksi menee.
Nämä sanat mielessäni halaan aina kaikkia joita yhtään tekee mieli halata.
Paikallisen kahvilan asiakkaita joiden kanssa tulee vaihdettua kuulumiset, kollegaa,
ystäviä, tai jopa ammatinvalinta psykologia joka oli niin järkyttynyt mun elämän viimeaikaisista tapahtumista että kävi itkemään.
Eilen kävelin kaupungilla, vastaan käveli kaksi nuorta iloista naista, kaulassaan kyltit: Ilmaisia halauksia. Kävelin jo ohi metrin ja pari, ja käännyin ympäri ja hihkaisin:
Saisiko halauksen!!!
Halattiin kummankin tytön kanssa, ja toivotin hauskat päivän jatkot ja matka jatkui.
Mulle jäi hirveän kiva fiilis näistä ihanista nuorista naisista.
Meidän kaikkien pitäisi muistaa aina mielummin halata.
Suomessa se on jotenkin tosi hankalaa, ja ihmiset kokee että "mennään liikaa heidän omalle tontilleen" jos halaat muuta kuin perheenjäseniä tai lähipiiriä.
Onneksi mä en välitä siitä, ja sen sijaan vien tätä halauksen sanomaa eteenpäin aina kun se on mahdollista, saan siitä itse niin paljon samalla kun toivottavasti annan muille.
 |
| Mä sain ihanan halauksen kummaltakin tytöltä |
No comments:
Post a Comment