40 and still alive!

Mun synttärit oli joitain viikkoja sitten, 40v pelottava rajapyykki on ylitetty ja säilyin hengissä.

En viettänyt erityisesti synttäreitäni vaan kutsuin ystäviä erään eteläisen Helsingin ravintolan kabinettiin vain syömään ja juomaan ja nauramaan yhdessä. Yllätyksekseni suurin osa kutsutuista tuli kuin tulikin viettämään iltaa rennoissa tunnelmissa ja oli hauskaa että moni sellainen ystävä jotka eivät olleet tavanneet toisiaan, saivat viimein tavata ja jutella keskenään.

Oudosti pahin angsti tästä iästä helpottui kun synttärit oli ohitse, pelkäsin ihan hirveästi sitä että elämä vilistää ohitse pikakelauksella ja kohta mä olen 90v ilman elämänkokemuksia. 

Nyt kun 40v synttärit on ohi, tuli rauhallisempi fiilis. Olen aika tyytyväinen itseeni, miehet ovat musta kiinnostuneita, vanhoja ihastuksia ottaa yhteyttä (joka on tosi kivaa) ja olen saanut työkuvioita järjestettyä eteenpäin ihmeen ihanasti! 

Tein tosiaan päätöksen että jään Helsinkiin. Yritän parhaani että järjestän työt niin että pääsen talven pahimpana kuukautena (minulle yleensä tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun... 6vk on horror) pois täältä, Nizzaan, Italiaan, ihan mihin tahansa. Jos saan palkkaduunin mä laitan rahaa sivuun ja ostan asunnon jonkun hyvän lentokentän kantaman päästä Ranskasta tai Italiasta jotta saan mennä sinne jos alkaa Suomi liikaa ahdistaa. 

Olen laihtunut melkein 10kg joulukuun alun jälkeen joka on ihan mahtavaa. Vaatteet istuu päälle paremmin ja olo on kaikin puolin tosi kiva. Kesään mennessä toivon painavani vielä 10kg vähemmän.. joten nyt olisi kiristettävä tahtia pikkuhiljaa. En syö nameja, en herkkuja ja kävelen jokapaikkaan, ja kävelen koiran kanssa. 

Kuntosalille eksyin ystäväni pienestä painostuksesta mutta se oli niin kauhea kokemus että mua ei saa sinne ihan nopeasti uudelleen. Ummehtunut sali jossa oli tosi tympeän näköisiä naisia leukaperät kireänä vääntämässä jotain laitetta luoden sääliviä katseita mun suuntaan kun olinkin vähän runsaammalla varrella varustettuna kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni. 

Pidän enemmän tanssista ja ohjatuista tunneista joten ehkä se olisi mulle vastaus.. tai iän ikuinen vesijuoksu... sitä pitäisi aktivoitua tekemään ainakin se 3krt viikossa. 

Sain vanhimmalta parhaimmalta ystävältäni ihanan lahjan.

Tämä Carolina Herreran kultalaukku seuraa mua mummouteen asti! Kiitos rakas, tää lahja on ihana.