Mulla menee helvetin hyvin!

Vai meneekö?
Tuntuu että ihmiset elävät facebookin ja instan kautta, eikä muulla oikeastaan ole väliä.
Ihmissuhteissa vallitsee kertakäyttökulttuuri eikä pientä normaalielämän epämukavuutta oikeastaan kestetä lainkaan. Tinder treffeillä pitäisi tietää välittömästi että ollaanko sitä elämänrakkaus vai ei olla, ja jos ei niin kiertoon ja seuraava.
Facessa kerrotaan vain positiivisia asioita, ja instassa elämä on yhtä loistetta..
Niin.. onko se huono juttu?
Onhan se jos ei löydy sen vertaa medialukutaitoa että tajuttais että ei ne facekuvat ja "ihana päivä" päivitykset ole koko totuus kunkin kirjoittajan elämästä vaan siellä muhii alla paljon tunteita, väsymystä, pientenlasten vanhemilla valvottuja öitä, huolta, ja epävarmuutta mutta eihän me kaikki haluta julistaa koko maailmalle omia epävarmuuksiamme!
Pitää muistaa myös se että ystävät ovat niitä joiden kanssa pidetään yhteyttä muutenkin kuin facea lukeamalla ja instakuvia tsekkaamalla... Ja jos ei muuhun pysty ei se ole ystävyyttä.
Mitä tulee tinderin kertakäyttökulttuuriin... olen surullinen niiden puolesta jotka ovat uponneet niin syvälle siihen maailmaan etteivät osaa enää keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan, vaan he etsivät aina jotain hienompaa tai parempaa..
"Jos täältä löytyi noin mieletön tyyppi, niin varmaan löytyy vielä parempi" ei luoteta siihen että tässä ja nyt on se joka meinaa jotain, vaan ollaan ikuisella matkalla vailla tunnettua päämäärää.
Olen kohdannut jo pari tälläistä ikuista etsijää, komeita, fiksuja miehiä jotka ovat aivan hukassa sen kanssa mitä etsivät ja mitä hakevat itse.

Pysähtykää ihmiset!!
Jos löydätte tinderistä jonkun ihanan, sulkekaa palvelin edes siksi aikaa kun otatte selvää että onko tää nyt elämänne rakkaus, keskittykää siihen yhteen ihmiseen ja antakaa aikaa enemmän kuin parit treffit ellei tyyppi ole kammotus. :D
Älkää tehkö johtopäätelmiä ihmisistä vain sosiaalisen median perusteella, laittakaa viestiä ja kysykää mitä sulle kuuluu, ja olkaa läsnä muutenkin kuin tykkäämällä muiden kuvista!

Mä tein tänään päätöksen että laitan joka päivä yksityisen viestin facebookin kautta sellaiselle ihmiselle josta en ole hetkeen kuullut ja jonka kanssa olisi kiva olla tekemisissä ja annan itsestäni jotain henkilökohtaista ja laitan lämpimät rakastavat toivotukset päivää piristämään.

Sekin on relatiivista että mistä sitä hyvin menemistä mittaa... alla kuvassa pariskunta jotka asuivat vanhassa katakombissa Italiassa, kuvassa oli kaikki omaisuus jotka he omistivat. Kaksi taiteilijaa jotka olivat ajautuneet kodittomiksi, kesällä vielä menetteli mutta talvisin täällä asuminen oli ahdistavaa. Tutustuin heihin lopulta aika hyvin sillä olin kesän töissä Italiassa joitain vuosia sitten ja kun lähdin, jätin heille lopulta vaatteita, ja ostin kassillisen saniteettituotteita ja paikalliseen kauppaan maksoin ruokapiikin, jolla ei saa alkoholia, vain ruokaa. Näillä mittareilla mitattuna... meillä kaikilla menee aika hyvin jos me voidaan älypuhelimiltamme, tai läppäreiltämme tätä mun selostusta lukea.

Kuva otettu kuvassa esiintyvien ihmisten luvalla

P.S. Mulla muuten menee just tänään helvetin hyvin! Tein psykantestejä ja logiikkaa mittaavia testejä kun haen uutta duunia ja sain niistä tosi kivat analyysit ja pian lähden ystävän kanssa lounaalle ja sitten töihin!