Lontoossa

Lontoossa paistaa aurinko, kävelin kaupungilla ballerinat paljaissa jaloissa, silkkitopissa ja ohuessa kangastakissani joka jäi viime kesältä lähes käyttämättä sillä ostin sen loppukesällä Ranskasta.
Olo oli kesäinen. Suomessa kun joutuu miettimään että mitkä sukat ovat lämpöisimmät ja mitkä kengät vähiten liukkaat.
Voi kun voisi yhdistää nämä kaksi maata, Suomen ja Britannian. Rakastan molempia.
Kotiinpaluu oli kamalan vaikea.. olin entisen elämäni raunioilla.
Mä joka en edes tupakoi, ostin tupakkaa kioskilta ja poltin putkeen kolme tupakkaa niin että pyörrytti.
Mahdoton olo sen jälkeen.
Kotona en pystynyt puhumaan exälleni mitään. Olin hiljaa ja näytin käsimerkkejä että toivon hiljaisuutta. Vasta seuraavana päivänä pystyin itkemään ja uskalsin tuntea jotain.
Lähdin bussilla kotoa ja istuin ja katsoin maisemia. Olin niin järkyttynyt etten osannut tehdä kotona oikeastaan mitään.
Kukat olivat kuolleet,  mun tavarat tasan niillä sijoillaan joihin ne olin jättänyt ja turta olo kaikesta.
tapasin opiskelutovereitani ja muuten olin yksin. Kävelin Lontoon katuja ja itkin.
Perjantaina sain suostuteltua exäni terapeutille Tavistoc Relationship centeriin ja meidän käynti oli katastrofaalinen. Terapeutti ei osannut vetää keskustelua ja teki alkeellisia virheitä esittämällä olettamuksia jotka olivat todella satuttavia ja lähdimme sieltä molemmat pois hiukan ihmeissämme.
Onneksi exäni ja minä olimme yhtä mieltä siitä että käynti oli pieleen mennyt ja terapeutti ammattitaidoton. Se sentään johti siihen että pystyimme selvittämään asioita nsimäistä kertaa eromme jälkeen kasvokkain joka oli todella tärkeää sillä puhelimessa luurin korvaan heittäminen ja toisen vaatimukset siitä että kommunikaatio tapahtuu vain tekstiviestein oli syönyt viimeisetkin sympatiat meidän väleistä ja oli vaikea olla toisen seurassa..
Puhuimme ja puhuimme, pyysimme anteeksi ja lopulta lähdimme taidegalleriaan, helpottunein fiiliksin ja sieltä kiinalaiseen syömään. Paikkaan jossa kävimme usein kun olimme juuri muuttaneet Lontooseen.
Ymmärrän että exällänikään ei ole hyvä olla, mutta en voi auttaa kun toinen ei puhu minulle.
Puhukaa ihmiset, puhukaa niin että saatte itsestänne ulos kaiken pahan olon ja että kumppaninne tietää missä mennään. Mä tulen suremaan tätä eroa varmaan ikuisesti jollain tavalla sillä meidän ero on niin turha.